Takki niskaan, kengät jalkaan, huivi kaulaan ja pipo päähän. Viimeiset tsekkaukset peiliin, että kaikki on OK! Pitäiskö lisätä huulipunaa, ei, sotkuun se menee kuitenkin. Mielessäni kertaan vielä: "puhelin on. avaimet on, pankkikortti on... Hanskat... hanskat ei.. Missä mun hanskat?... Pianon päällä tottakai, ihan ku yleensä." Kotiovi kiinni, hissillä alas ja ulko-ovesta ulos.
Kaivan puhelimen taskusta ja soitan (tulevalle) miekkoselleni. "kauanko se sun juna on myöhässä?"
Vastaus on puolituntia..
Juttelimme puhelimessa koko sen ajan kun kävelen miekkosta vastaan juna-asemalle, juttua riitti. Perhosia vilisee vatsassa miljoonia. Tunsin sen sisälläni, että ensimmäistä kertaa olen aivan oikeasti ja aivan tajuttoman rakastunut.
Näin lähestyvän junan valot jo monen sadan metrin päästä. Muistan kuinka jännitys vain kasvoi ja kasvoi, olin kuin pikkutyttö karkkikaupassa ensimmäistä kertaa elämässäni.. Hetkeä aiemmin olin antanut miekkoselle tarkat koordinaatit missä kohtaa aseman pihaa seison. Juna pysähtyy, ihmisiä sinkoilee ulos.. Sitten näin valkoisen pipon. Muistan elävästi kuinka ajattelin, että "toi sen täytyy olla, se haahuilee ku peura ajovaloissa." Kyseinen pipopää kaivoi puhelinta taskustaan, hetkeä myöhemmin taskussani pirisi puhelin "*miekkonen* soittaa". Vastasin hänen kysymykseensä jo ennen kuin hän ehti kysyä mitään, "kato sun oikeelle, oon tässä valkoisen auton vieressä", samalla heilutan kättä. Miekkonen alkoi lähestyä, hymyilytti, miekkonen lähestyi enemmän ja enemmän. Ja kun pienen matkan päästä näin ne täydelliset kasvot jotka olin aiemmin nähnyt vain kuvassa hymyilytti järjettömästi :3 Sitten miekkonen tuli luokseni, halattiin ja suudeltiin.. Parittelijat- osiosta voit lukea sen mitä seuraavat päivät pitivät sisällään.
Olimme olleet yhdessä viisi päivää, kun heräsin ensimmäisen kerran uudella paikkakunnalla, elämäni rakkauden viereltä. Tiesin, että olin tehnyt elämäni suurimman päätöksen. Olin jättänyt kauas pohjois suomeen perheeni, ystäväni ja työpaikkani. Aloitin kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä. Nyt minulla oli edessäni vieras paikkakunta, ihana mies ja hänen kaksi lastansa hänen aiemmasta suhteestaan.
Vaikka muutos oli suuri ja tapahtui paljon nopeammin kuin olisin IKINÄ kuvitellut, niin jostain syystä kaikki tuntui silti todella luonnolliselta. Olin haaveillut jo pitkään muuttavani pois kotiseudultani, haaveilin omasta perheestä ja omasta lapsesta/lapsista sekä naimisiinmenosta . Nyt olin saanut tuon kaiken.
Olimme yhdessä puhuneet, että haluamme yhteisen lapsen ja lapsi tulee kun on tullakseen, ehkäisyä emme siis käyttäneet laisinkaan (kumpikin olimme käyneet sukupuolitauti testeissä, puhtaita oltiin!) Seksielämä oli (ja on edelleen!) varsin aktiivista, seksiä oli päivittäin lukuisia kertoja. Seksi oli intohimoista ja pitkäkestoista. Saatoimme viettää kokonaisen päivän harrastaen seksiä makuuhuoneessa, olohuoneessa, suihkussa ja milloin missäkin.
Muutaman kuukauden päästä saimme tietää, että saamme perheenlisäystä, neljän sijaan meitä on kohta viisi. Sain siis kerralla suurperheen, se oli unelmieni täyttymys.
Aikaa kului yhdeksän kuukautta ja ensimmäinen yhteinen lapsemme syntyi, menimme naimisiin ja niin meistä tuli Herra ja Rouva X. Tästä aukeaakin aivan uusi sivu meidän elämässämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti